Eilen huvitutin Nelli-vauvaa kankaisella muurahaisleijonalla ja myöhemmin illalla kirjoittajatapaamisessa kirjoitin kissasta (sekä myös vähäsen muurahaisleijonasta). Illalla ennen nukkumaanmenoa lueskelin vielä toteemi- ja voimaeläimistä. Ei olekaan ihme, että myös uneeni tuli ihmeellinen eläinhahmo: se oli kissan ja käärmeen sekoitus, joka vielä lensi.

Aamulla kerroin unesta siipalle, jolle mieleen tuli atsteekkien sulkakäärme. Sulkakäärmeessä yhdistyvät henkinen ja materiaalinen, jin ja jang, minun kissakäärmeessäni eläimistä miellyttävin ja kammottavin. Unessakin pidin silmiä kiinni, jotta unohtaisin eläimen olevan myös käärme.

Runoon putkahti vielä omenapuu, siis symboliikkaa riittämiin. Sellaista lienee arjen jokaisessa päivässä, toisinaan vain muita päiviä näkyvämmin.

 

MIKSEI TAIVAS jne.

Muurahaisleijona makaa kuopassaan,

ja minä istun omenapuussa.

Katselen pilviä,

jotka mustuvat peloista,

eikä edes sade tee niitä puhtaaksi.

 

Pudotan puusta omenan,

muurahaisleijona luulee sitä taivaan lahjaksi

ja murisee tyytyväisenä.

 

Pimeys tulee ja peittää pilvet,

enkä minä tänäkään iltana

pääse puusta pitkälle.