On heinäkuu,

ja Jukka Rintalalla on heinänuha.

Helsingissä sataa.

 

Sade on meidän sääilmiömme,

sateen kasteleman asvaltin tuoksu minun tuoksuni,

jo monien vuosien takaa.

 

Mutta nyt sinä et ole täällä,

kukaan teistä ei ole täällä,

on vain L. Onerva ja muut kaupungin naiset,

joihin minäkin saan hetken kuulua,

vaikkei minusta taulua maalatakaan.