Meidän koulu

 

Lyijykynät rapisevat,

konseptipaperit sikinsokin pulpeteilla,

kysymysten kakofonia täyttää luokan:

Miten se oli, kuka ja missä

ja ennen kaikkea miksi?

 

Osaanko, ymmärränkö ja uskallanko?

 

Poninhäntä heilahtaa ovensuussa,

tennari naputtaa lattiaan,

kännykkä piippaa.

Takarivissä pipo painuu syvemmälle päähän,

pysyvät ajatukset kasassa sen alla.

 

Samaan aikaan toisaalla

tässä samassa Moolokin kidassa

miettii opettaja omaa työtään.

Ei ole ihmelapsia,

ei ihmeaikuisia.

On vain luottamus siihen,

kuinka me osaamme, me ymmärrämme ja me uskallamme.

Jos emme yksin, niin yhdessä.

 

Onnistumisen ilo ottaa epävarmuuden melankoliaa kädestä.

Vakava aikuinen intoutuu kepeään ruutuhyppelyyn,

ja huoleton nuori ottaa vastaan uudet saappaat.

 

Meidän koulu,

josta lähdettyämme emme koskaan poistu kokonaan.

Meidän koulu,

matka täynnä siipiä, unelmia ja rohkeutta.